"... oli tapanani lueskella filosofiaa aamunkoittoon".  (Eppu Normaali- Urheiluhullu)

Minulla on tarve hallita, hallita minulle ilmenevää todellisuutta ja kaikkea siihen liittyvää.  Ei suoranaisesti tarvetta määrätä mitä todellisuus on vaan vaatia sitä mitä todellisuuden tulisi olla, olikohan tässä lauseessa järkeä :).  Jotenkin Humen giljotiini kummittelee nyt taustalla, ainakin jossain määrin.  En tiedä, onhan se melkoista suuruudenhulluutta vaatia todellisuuden olevan yhtään mitään.  Vähän herää ajatusta suhteessa siihen minkälaiseksi havaintoni ja ymmärrykseni kehittyi pelon varjossa.

Eli kärjistäen ja lyhyesti:  Todellisuuden tulisi olla vailla uhkia.  Todellisuuden tulisi olla ennakoitavissa.

Minkälaista elämä olisi jos kaikki olisi ennakoitavissa?  Olisiko se elämistä lainkaan?  Kuulostaa korviini enempi ohjelmoidulta elämältä, toisaalta jos miettii omaa, varsinki aiemmin, suhtautumista ja reagointia tapahtumiin, ihmisiin ja eri muutoksiin, siellä on vähän automaattisen reagoinnin vivahdetta, tai paljonkin.  Vailla uhkia olisi elämää ilman pelkoja?  Vaikeaa kuvitella, mutta itseni tuntien, ainakin  minä lopulta loisin uhat vaikka tyhjästä, perustuen siihen että pelko on kuitenkin yksi perustunteista.

Jotenkin ajatus siitä, ettei todellisuus ole hallittavissa ts. minun käsissäni luo turvattomuutta ja avuttomuutta kohdallani. Olisi hyvä ymmärtää ihmisyksilön (minä) pienuus suhteessa kaikkeen, kokonaisuuteen, ja myös sen ettei kokonaisuus ole lopulta ole edes tavoiteltavissa, tai tunnettavissa saatika hallittavissa.